Pääosin yläkoululaisia rääkänneenä opettajana minua kiehtovat ne mahdollisuudet, joita alakoulun puolella olisi nivoa lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelua muiden oppiaineiden yhteyteen. Esimerkiksi liikuntaan ja ympäristötietoon (tai millä nimellä se ikinä näinä maailman aikoina kulkeekaan), kuvataiteeseen jne.
Opetustuokio voisi kulkea esimerkiksi siten, että opettaja(t) jakavat oppilaat sopivaksi katsomiinsa 3-4 hengen ryhmiin. Oppilaille alustetaan lyhyt kertomus, missä lähtevät ratkaisemaan "arvoitusta". Tämä tapahtuisi käytännössä lyhyehköllä liikunnalllisella radalla, missä on tehtävärasteja. Jokainen oppilas suorittaa rastilla liikuntaan tai ymppiin liittyvän tehtävän. "Palkinnoksi" oppilaat saisivat arvoituksen vastaukseen liittyvän kirjaimen. Radan lopussa oppilaille voisi näyttää ratkaisusanan kuvana, jonka avulla he saisivat yhdessä mutustella saalistamansa kirjaimet oikeaan järjestykseen.
tiistai 16. syyskuuta 2014
Yksi vinkki lukemisen ja kirjoittamisen opettamiseen
Jos pohditaan sitä, miten toimintatarpeet huomioitaisiin paremmin, luokka voisi olla tilana hieman eri näköinen, kuin mitä se tällä hetkellä on. Suorat rivit pulpetteja, opettaja edessä jne. eivät välttämättä tue lasten luonnollista tarvetta liikkeeseen. Entä jos otetaan luokasta pulpetit pois. Joitain tasoja voi jättää tarpeen mukaan. Tilalle vois tuoda vaikka tyynyjä, ehkä sohvan ja mattoja (tiedän siivousta riittää, mutta ehkä sekin voitais ottaa ohjelmaan kerran viikossa). Jokainen vois opiskella vapaasti itselleen mieluisassa paikassa.
Se idea. Ajattelin hyvin yksinkertaista juttua, joka on varmaan keksitty jo moneen kertaan. Oppilaat ripustavat "oman" kirjaimen johonkin luokan seinälle. Opettaja on piilottanut luokkaan kuvakortteja, jotka on tarkoitus etsiä ja löytää. Kun oppilas on löytänyt kuvakortin, hän kiinnittää sen kuvassa esiintyvän asian alkukirjaimen mukaan oikean kirjaimen alle seinälle. Siis kissan kuva tulee tietysti K-kirjaimen kohdalle. Samalla lapsen on jännittävä seurata, kuinka paljon ja minkälaisia kuvia hänen oman kirjaimensa kohdalle tulee. Jos kaikkia kuvia ei löydetä, opettaja hakee ne itse ja pyytää oppilailta apua niiden oikeille paikoilleen asettamiseen. Lopuksi tietty käydään yhdessä läpi kuvat ja niiden asiat.
Se idea. Ajattelin hyvin yksinkertaista juttua, joka on varmaan keksitty jo moneen kertaan. Oppilaat ripustavat "oman" kirjaimen johonkin luokan seinälle. Opettaja on piilottanut luokkaan kuvakortteja, jotka on tarkoitus etsiä ja löytää. Kun oppilas on löytänyt kuvakortin, hän kiinnittää sen kuvassa esiintyvän asian alkukirjaimen mukaan oikean kirjaimen alle seinälle. Siis kissan kuva tulee tietysti K-kirjaimen kohdalle. Samalla lapsen on jännittävä seurata, kuinka paljon ja minkälaisia kuvia hänen oman kirjaimensa kohdalle tulee. Jos kaikkia kuvia ei löydetä, opettaja hakee ne itse ja pyytää oppilailta apua niiden oikeille paikoilleen asettamiseen. Lopuksi tietty käydään yhdessä läpi kuvat ja niiden asiat.
maanantai 15. syyskuuta 2014
Otto-nalle ja päiväkirja oppilaiden apuna lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa! Ideoita lukeamaan ja kirjoittamaan opettamiseen!
IDEAT JA VINKIT LUKEMAAN JA KIRJOITTAMAAN OPETTAMISEEN:
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa, istuessaan omalla pienellä tuolillaan luokan etuosassa näkyvällä paikalla, apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Lisäki Otto-nalle on niin hellyttävä, että sitä tekee mieli halia ja hoivata. Otto-nalle voi myös lohduttaa murheellisella mielellä olevaa oppilasta ja näin kehittää myös sosioemotionaalisia taitoja
.
Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Hyvä harjoite on yhteinen, opettajan valitsema tai yhdessä valittu klassikkokirja, jota jokainen lukee saman aikaan. Opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.
Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita. Lisäksi oppilaan itsearviointi ja opettajan kanssa yhdessä tehtävä jatkuva arviointi oppilaan edistymisen lomassa innostavat ja tukevat eteenpäin.
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa, istuessaan omalla pienellä tuolillaan luokan etuosassa näkyvällä paikalla, apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Lisäki Otto-nalle on niin hellyttävä, että sitä tekee mieli halia ja hoivata. Otto-nalle voi myös lohduttaa murheellisella mielellä olevaa oppilasta ja näin kehittää myös sosioemotionaalisia taitoja
Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Hyvä harjoite on yhteinen, opettajan valitsema tai yhdessä valittu klassikkokirja, jota jokainen lukee saman aikaan. Opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.
Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita. Lisäksi oppilaan itsearviointi ja opettajan kanssa yhdessä tehtävä jatkuva arviointi oppilaan edistymisen lomassa innostavat ja tukevat eteenpäin.
Lasten toimintatarpeiden huomioiminen oppimisympäristössä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen yhteydessä sekä toiminnallisuuden lisäämienn lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.
Ensimmäisellä ryhmäkerralla keskustelimme pistetyöskentelyn eduista lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ja saimme toimivia menetelmiä ja materiaali-ideoita lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen. Oli ilo tutustua blogiin ennen ensimmäistä ryhmäkertaa, ja ilahtua siitä, miten erinomaisesti hyvin suunniteltu ja toteutettu pistetyöskentely todella lisää toiminnallisuutta opetukseen ja tukee oppimista sekä toimii ilahduttavan hyvin jo ihan pienten koululaisten kohdalla. Olen itse käyttänyt pistetyöskentelyä toimiessani erona alakoulun puolella niin äidinkielessä, matikassa kuin lukuaineissakin ja olen ehdottomasti sen kannalla. Monikanavaisuus opettamisessa ja oppimisessa on tärkeää myös ja erityisesti lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ja mielestäni monipuolinen, hyvin suunniteltu ja toteutettu pistetyöskentely parhaimmillaan ottaa eri aistit ja kanavat mukaan oppimiseen. Pistetyöskentelyssä oppilaat saavat itse ottaa vastuuta ja vaikuttaa, se palkitsee ja motivoi lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Pistetyöskentely lisää oppilaan omaa vastuuta, tosin erityisesti pienten kanssa on tärkeää, että opettajaa toimii vahvana ohajaajana taustalla koko työskentelyhetken ajan. Kaikenlaiset pienet lorut, riimittelyt, sanoilla, tavuilla ja kirjaimilla leikkimiset, tavukortit, tarinakortit, arvausleikit, muut leikit tai harjoitteet, sadut, draama, rytmittelyt, laulut ja askartelu tai kuvat ja piirtäminen luovat oivia toiminnallisia menetelmiä, joita on hyvä ottaa mukaan lukemaan ja kirjoittamaan opettamiseen. Samanaikaisopetus on tämän päivän termi ja se mielestäni mahdollistaa pistetyöskentelyn toteuttamisen ja monenlaisen toiminnallisuuden lisäämisen myös isommassakin oppilasryhmässä, jos ja kun avustajaresurssit ovat olemattomat.
Mielestäni lasten toimintatarpeita pystytään ottamaan huomioon monella eri tapaa ja ja pistetyöskentelyn kautta se onnistuu parhaiten. Toki jo itse fyysinen oppimisympärtistö tulee järjestää niin, että se virittää mielenkiinnon kirjaimiin, sanoihin, esineiden nimiin ja yleensäkin niin, että se ylläpitää lapsen kiinnostuksen ja kosketuksen kirjoitettuun kieleen joka hetki. Erityisopettajana ja suomi toisena kielenä -opettajana toimiessani luokassani jokainen isompi ja pienempikin esine tai väline oli nimettynä tavuttaen. Lisäksi luokan seinällä liitutaulun yläpuolella on hyvä pitää aakkoskortit kuvan kera esillä sekä laittaa esille kieliopin ohjeita ja muistisääntöjä sekä käsialakirjoitukseen kirjainmalleja ja niihin liittyviä ohjeita. Yleensäkin mielestäni on tärkeää, että opiskeltavana oleva jokin isompi asia tai kokonaisuus pidetään monella eri tapaa esillä luokassa muistia virkistämässä ja oppimista tehostamassa. Esillä olevat asioiden ja esineiden nimet, nimetyt kuvat sekä muu ohjeistus edesauttavat hyvin heterogeenistä oppilasainesta eikä vähiten juuri suomi toisena kielenä opiskelevia oppilaita. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon psyykkinen oppimisympäristö ja pyrkiä luomaan turvallinen, salliva, avoin ja kiireetön, oppimista edistävä ilmapiiri. Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta ei saa tulla lapselle taakka tai liian iso stressi, vaan sen pitää säilyä mielekkäänä ja leikin varjolla tapahtuvana oppimisprosessina. Aikaa antava ja johdonmukainen ohjaus ja opetus vievät eteenpäin, ja lyhyet ja selkeät ohjeet edesauttavat opittavan asian ymmärtämistä ja näin tarttumista myös opiskeltavana olevaan tehtävään.
IDEAT JA VINKIT LUKEMAAN JA KIRJOITTAMAAN OPETTAMISEEN:
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.
Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Myös on hyvä olla kirja, jota jokainen lukee saman aikaan ja opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.
Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita.
Mielestäni lasten toimintatarpeita pystytään ottamaan huomioon monella eri tapaa ja ja pistetyöskentelyn kautta se onnistuu parhaiten. Toki jo itse fyysinen oppimisympärtistö tulee järjestää niin, että se virittää mielenkiinnon kirjaimiin, sanoihin, esineiden nimiin ja yleensäkin niin, että se ylläpitää lapsen kiinnostuksen ja kosketuksen kirjoitettuun kieleen joka hetki. Erityisopettajana ja suomi toisena kielenä -opettajana toimiessani luokassani jokainen isompi ja pienempikin esine tai väline oli nimettynä tavuttaen. Lisäksi luokan seinällä liitutaulun yläpuolella on hyvä pitää aakkoskortit kuvan kera esillä sekä laittaa esille kieliopin ohjeita ja muistisääntöjä sekä käsialakirjoitukseen kirjainmalleja ja niihin liittyviä ohjeita. Yleensäkin mielestäni on tärkeää, että opiskeltavana oleva jokin isompi asia tai kokonaisuus pidetään monella eri tapaa esillä luokassa muistia virkistämässä ja oppimista tehostamassa. Esillä olevat asioiden ja esineiden nimet, nimetyt kuvat sekä muu ohjeistus edesauttavat hyvin heterogeenistä oppilasainesta eikä vähiten juuri suomi toisena kielenä opiskelevia oppilaita. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon psyykkinen oppimisympäristö ja pyrkiä luomaan turvallinen, salliva, avoin ja kiireetön, oppimista edistävä ilmapiiri. Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta ei saa tulla lapselle taakka tai liian iso stressi, vaan sen pitää säilyä mielekkäänä ja leikin varjolla tapahtuvana oppimisprosessina. Aikaa antava ja johdonmukainen ohjaus ja opetus vievät eteenpäin, ja lyhyet ja selkeät ohjeet edesauttavat opittavan asian ymmärtämistä ja näin tarttumista myös opiskeltavana olevaan tehtävään.
IDEAT JA VINKIT LUKEMAAN JA KIRJOITTAMAAN OPETTAMISEEN:
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.
Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Myös on hyvä olla kirja, jota jokainen lukee saman aikaan ja opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.
Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita.
Roolipelaamisesta lukuiloa ja kirjoitusintoa!
Roolipelaaminen on oiva keino saada kaikenikäiset nuoret pois pulpettien äärestä. Tämä keino vaatii tosin opettajalta jonkin verran asiaan perehtymistä ja tietenkin ikäryhmittäin tapahtuvaa mukauttamista. Itse olen käyttänyt roolipelaamista jonkin verran, pääasiassa hyvin tuloksin. Kuvailen hieman roolipelin kulkua ja sitä kuinka opettaja voi mukauttaa ja muokata roolipeliä omien tarpeidensa mukaisesti.
Kuvitellaan roolipeli, jossa tarkoituksena on opettaa oppilaille tunneilmaisua, sosiaalisia taitoja, lukemisen ymmärtämistä, kirjoitustaitoja sekä välittää samalla se, kuinka ikävää koulukiusaaminen on. Opettajan on tällaisessa roolipelissä asetuttava kiusatun asemaan, muut roolit voidaan etukäteen keskustella ryhmässä, millaisia rooleja kiusaustilanteessa näkee? Opettaja voi kerätä roolit taululle (kiusattu, kiusaaja, apuri, vahvistaja, hiljainen hyväksyjä sekä puolustaja) ja kerätä jokaisen roolin kohdalle oppilaiden mielestä heihin sopivia adjektiiveja. Esimerkiksi puolustajalle voitaisiin kuvailla rohkeaksi, kiusaajaa ilkeäksi ja niin edelleen.
Tämän jälkeen opettaja pyytää oppilaita kirjoittamaan keskustelun ja taulukirjoituksen pohjalta lyhyen hahmokuvauksen. Hahmolle olisi hyvä keksiä nimi ja oppilas voi hahmoa kirjoittaessaan pohtia niitä syitä, miksi esimerkiksi kiusaaja ylipäätään kiusaa ketään. Opettaja voi myös halutessaan antaa esimerkin kiusatun roolihahmosta, jonka hän on itse kirjoittanut.
Nimi: Matti Meikäläinen
Rooli: Kiusattu
Lyhyt kuvaus hahmosta: Matti on ihan tavallinen, 15-vuotias koululainen, jonka perhe on muuttanut paikkakunnalle kolme vuotta sitten. Perheen vanhemmat muuttivat alueelle töiden perässä ja siksi Matin vanhat ystävät ja koulukaverit jäivät kaikki toiselle paikkakunnalle. Mattia vähän jännitti uuteen kouluun tuleminen ja jostain syystä muutama koulun oppilas päätti ottaa Matin silmätikukseen heti yläkoulun alkaessa. Matti ei uskalla puhua kiusaamisesta kenellekään aikuiselle, sillä kiusaajat ovat uhkailleet häntä.
Tämän esimerkin pohjalta oppilaat voivat esimerkiksi pienryhmissä keskustella siitä, miksi kiusaajat Mattia kiusaavat, miksi kukaan aikuinen ei ole puuttunut tilanteeseen ja vaikka keksiä Matille ystäväehdokkaan, joka uskaltaa puolustaa Mattia kiusaamistilanteessa.
Kun hahmot on kirjoitettu valmiiksi, opettaja lukee hahmot läpi ja katsoo, ovatko ne asialliset. Tämän jälkeen voidaan suorittaa hahmojako ja näytellä kiusaustilanne ilman erillisiä vuorosanoja. Opettaja voi pohjustaa tilanteen vaikka kertomalla, että koulu on juuri loppunut ja kiusaajat ovat nähneet Matin bussipysäkillä.
Opettajan tehtävänä on näytellä kiusattua ja toimia pelinjohtajana, jolla on valta ohjata pelin kulkua tai pysäyttää se tarvittaessa, tästä on hyvä mainita oppilaille. Kun tilanne on näytelty, pitää asiasta keskustella. Minkälaisia tuntemuksia Matille tilanteesta syntyi ja miksi? Mitä Matti ajattelee hiljaisesta hyväksyjästä? Mitä hiljainen hyväksyjä ajattelee kiusaamistilanteesta? Kysymyksien avulla tilanne saadaan puretuksi ja uskon, että keskustelua tilanteesta riittää useammallekin oppitunnille. Rooleja voidaan ja kannattaakin vaihdella ja jos ryhmäkoko on iso, voi osa oppilaista osallistua roolipeliin ja osa katsoa sivusta ja tehdä havaintoja.
Roolipelin teemoja on rajattomasti ja niiden avulla pystytään helposti opettamaan erilaisia asiasisältöjä samalla, kun nostetaan takapuolta ylös penkistä. Itse olen mm. alakoulun sijaisuutta tehdessäni käynyt läpi perinteisen luterilaisen hääkaavan siten, että oppilaat muodostivat häävieraat aina sulhasesta morsiameen, itse toimin "pappina". Oppilailla oli hauskaa ja asia jäi varmasti paremmin mieleen, kuin jos olisin piirtänyt kirkon pohjapiirrustuksen taululle ja selittänyt asian sen avulla.
Roolipelin teemoja on rajattomasti ja niiden avulla pystytään helposti opettamaan erilaisia asiasisältöjä samalla, kun nostetaan takapuolta ylös penkistä. Itse olen mm. alakoulun sijaisuutta tehdessäni käynyt läpi perinteisen luterilaisen hääkaavan siten, että oppilaat muodostivat häävieraat aina sulhasesta morsiameen, itse toimin "pappina". Oppilailla oli hauskaa ja asia jäi varmasti paremmin mieleen, kuin jos olisin piirtänyt kirkon pohjapiirrustuksen taululle ja selittänyt asian sen avulla.
Sanasuunnistusta
Hannan idean pohjalta mietin, että opetuksen toiminnallisuutta voidaan lisätä vaikka sanasuunnistuksen avulla. Tähän tehtävään yhdistyy myös kartanlukutaito, kun lapset suunnistavat joko luokassa tai pihalla yksinkertaisen kartan avulla. Kartta voi olla open piirtämä tai valmis pihakartta riippuen oppilaiden iästä ja taidoista.
Karttaan voidaan merkitä esim. kirjaimella, mistä kohtaa rasti löytyy. Rastin luona on piilotettuna kuva tai esine, joka alkaa karttaan merkityllä kirjaimella. Oppilaiden tehtävänä on kirjoittaa paperille rasteilta löytyvien kuvien/esineiden nimet. Aiheeseen voidaan yhdistää myös esim. ympäristö- ja luonnontiedon opetus, jos löydettävät kuvat tai esineet ovat esim. kasveja tai eläimiä tai jopa eri maiden lippuja (tämä tosin on sitten jo vähän vanhemmile lapsille).
Tuntoaisti mukaan lukemaan oppimiseen
Opettaja luki meille joskus koulussa Helen Kellerin elämästä. Hän sairastui vauvana aivokuumeeseen, joka vei häneltä näön, kuulon ja puhekyvyn. Keller eli siis kuurosokeana. Hän kuitenkin oppi kuin oppikin lukemaan. Opettajamme kertoi meille, että Kellerin opettaja oli mm. maistattanut hänellä sokeria ja kirjoittanut hänen käteensä sanan sweet eli makea englanniksi. Helenille siis opetettiin paljon asioita tuntoaistin avulla.
Tarina on jäänyt elävästi mieleeni ja vaikken vastaavanlaiseen opettamistilanteeseen olekaan toistaiseksi joutunut, on siinä mielestäni paljon varteenotettavia elementtejä myös sellaisille lapsille, jotka näkevät, kuulevat ja puhuvat. Yhtälailla heillä on tuntoaisti, jota he käyttävät jatkuvasti oppimiseen.
Kirjaimia voi myös opetella tuntoaistin avulla. Kirjaimethan ovat muotoja. Opettaja voi esimerkiksi laittaa muovisen, tarpeeksi ison kirjaimen kangaspussiin ja laittaa lapset tunnustelemaan kirjainta ja arvaamaan mikä se voisi olla. Tämä toimii myös pistetyöskentelyn yhtenä osana. Opettaja voi askarrella tunnustelulaatikot, jonne asettaa eri kirjaimia tunnusteltavaksi. Tunnustelulaatikkoja voi käyttää myös muuhun kuin kirjaintyöskentelyyn, eli niistä voi olla iloa ja apua opetuksessa muutoinkin.
Oppilaat voivat myös piirtää toistensa selkään kirjaimia tai vaikka kokonaisia sanoja ja sitten päätellä mitä toinen selkään kirjoitti.
Tuleeko muille mieleen keinoja käyttää tuntoaistia lukemaan oppimisessa?
Tarina on jäänyt elävästi mieleeni ja vaikken vastaavanlaiseen opettamistilanteeseen olekaan toistaiseksi joutunut, on siinä mielestäni paljon varteenotettavia elementtejä myös sellaisille lapsille, jotka näkevät, kuulevat ja puhuvat. Yhtälailla heillä on tuntoaisti, jota he käyttävät jatkuvasti oppimiseen.
Kirjaimia voi myös opetella tuntoaistin avulla. Kirjaimethan ovat muotoja. Opettaja voi esimerkiksi laittaa muovisen, tarpeeksi ison kirjaimen kangaspussiin ja laittaa lapset tunnustelemaan kirjainta ja arvaamaan mikä se voisi olla. Tämä toimii myös pistetyöskentelyn yhtenä osana. Opettaja voi askarrella tunnustelulaatikot, jonne asettaa eri kirjaimia tunnusteltavaksi. Tunnustelulaatikkoja voi käyttää myös muuhun kuin kirjaintyöskentelyyn, eli niistä voi olla iloa ja apua opetuksessa muutoinkin.
Oppilaat voivat myös piirtää toistensa selkään kirjaimia tai vaikka kokonaisia sanoja ja sitten päätellä mitä toinen selkään kirjoitti.
Tuleeko muille mieleen keinoja käyttää tuntoaistia lukemaan oppimisessa?