Opettaja luki meille joskus koulussa Helen Kellerin elämästä. Hän sairastui vauvana aivokuumeeseen, joka vei häneltä näön, kuulon ja puhekyvyn. Keller eli siis kuurosokeana. Hän kuitenkin oppi kuin oppikin lukemaan. Opettajamme kertoi meille, että Kellerin opettaja oli mm. maistattanut hänellä sokeria ja kirjoittanut hänen käteensä sanan sweet eli makea englanniksi. Helenille siis opetettiin paljon asioita tuntoaistin avulla.
Tarina on jäänyt elävästi mieleeni ja vaikken vastaavanlaiseen opettamistilanteeseen olekaan toistaiseksi joutunut, on siinä mielestäni paljon varteenotettavia elementtejä myös sellaisille lapsille, jotka näkevät, kuulevat ja puhuvat. Yhtälailla heillä on tuntoaisti, jota he käyttävät jatkuvasti oppimiseen.
Kirjaimia voi myös opetella tuntoaistin avulla. Kirjaimethan ovat muotoja. Opettaja voi esimerkiksi laittaa muovisen, tarpeeksi ison kirjaimen kangaspussiin ja laittaa lapset tunnustelemaan kirjainta ja arvaamaan mikä se voisi olla. Tämä toimii myös pistetyöskentelyn yhtenä osana. Opettaja voi askarrella tunnustelulaatikot, jonne asettaa eri kirjaimia tunnusteltavaksi. Tunnustelulaatikkoja voi käyttää myös muuhun kuin kirjaintyöskentelyyn, eli niistä voi olla iloa ja apua opetuksessa muutoinkin.
Oppilaat voivat myös piirtää toistensa selkään kirjaimia tai vaikka kokonaisia sanoja ja sitten päätellä mitä toinen selkään kirjoitti.
Tuleeko muille mieleen keinoja käyttää tuntoaistia lukemaan oppimisessa?
Tarina on jäänyt elävästi mieleeni ja vaikken vastaavanlaiseen opettamistilanteeseen olekaan toistaiseksi joutunut, on siinä mielestäni paljon varteenotettavia elementtejä myös sellaisille lapsille, jotka näkevät, kuulevat ja puhuvat. Yhtälailla heillä on tuntoaisti, jota he käyttävät jatkuvasti oppimiseen.
Kirjaimia voi myös opetella tuntoaistin avulla. Kirjaimethan ovat muotoja. Opettaja voi esimerkiksi laittaa muovisen, tarpeeksi ison kirjaimen kangaspussiin ja laittaa lapset tunnustelemaan kirjainta ja arvaamaan mikä se voisi olla. Tämä toimii myös pistetyöskentelyn yhtenä osana. Opettaja voi askarrella tunnustelulaatikot, jonne asettaa eri kirjaimia tunnusteltavaksi. Tunnustelulaatikkoja voi käyttää myös muuhun kuin kirjaintyöskentelyyn, eli niistä voi olla iloa ja apua opetuksessa muutoinkin.
Oppilaat voivat myös piirtää toistensa selkään kirjaimia tai vaikka kokonaisia sanoja ja sitten päätellä mitä toinen selkään kirjoitti.
Tuleeko muille mieleen keinoja käyttää tuntoaistia lukemaan oppimisessa?
1 kommentti:
Nämä ideat jo olivat tuolla Open ideat -blogissa, mutta jatkokehittelin niitä hieman:
Kirjaimien muodot voisi leikata hiekkapaperin lisäksi erilaisista materiaaleista niin, että jokainen kirjain olisi eri materiaalia (esim. samettikangas, jätesäkki, pumpuli). Tietysti olisi hienointa, jos se materiaali vielä alkaisi kyseisellä kirjaimella. Aakkoset voitaisiin laittaa luokkahuoneeseen esille sellaiselle korkeudelle, että oppilaat ylettyisivät tunnustelemaan niitä pitkin koulupäivää. Näin kirjaimien muodon mieleenpalauttamisen tukena olisi tuntomuisti.
Hiekkaan piirtämisen lisäksi kirjaimia voisi piirtää erilaisiin materiaaleihin, esim. veteen, vehnäjauhoihin, sormivärimaaliin.
Lähetä kommentti