maanantai 29. syyskuuta 2014

Arvaa mikä kirjain?

Kirjainten tunteminen on yksi lukemisen ja kirjoittamisen tärkeä osataito. Tästä syystä kehitin pelin, jossa voi hauskalla tavalla vahvistaa kirjainten tuntemista.

Arvaa mikä kirjain? on peli, joka toimii perinteisen Arvaa kuka? -pelin tavoin, mutta tässä pelissä henkilöinä toimivat kirjaimet. Rakensin pelin tuttuun pelikehykseen, joten peli tuntuu varmasti tutulta monen lukemaan ja kirjoittamaan opettelevan kohdalla, sillä luultavasti oppilaat ovat joskus pelanneet Arvaa kuka? -peliä.


Pelissä on tarkoitus arvata kirjain, jonka kuva on pelikaverin nostamassa kortissa.

Pelin kulku: Kaksi oppilasta pelaa peliä samanaikaisesti. Molemmilla on pelialusta, jossa henkilöinä on kirjaimia, joilla on ihmisiin liitettäviä piirteitä, kuten hiukset tai silmälasit. Oppilaat nostavat pinosta kortin, jossa on jonkin pelissä olevan kirjaimen kuva. He alkavat vuorotellen kysyä kysymyksiä, joilla saisivat selville, mikä pelialustan kirjaimista pelikaverin kortissa on. Kysymykset tulee asettaa niin, että niihin voi vastata kyllä tai ei. Voisi kysyä esimerkiksi, onko kirjaimellasi silmälasit. Toinen vastaa kysymykseen, ja vastauksen perusteella kysymyksen esittänyt oppilas kaataa omasta pelialustastaan ne luukut, joiden alla oleva kirjain ei ainakaan voi olla kyseessä. Kysymyksiä esitetään vuorotellen. Lopuksi oppilaiden pelialustalle jää vain yksi tai muutamia vaihtoehtoja siitä kirjaimesta, joka toisen nostamassa kortissa on. Tässä vaiheessa oppilas voi esittää arvauksen: Onko kortissasi J-kirjain? Kun arvaus osuu oikeaan, peli päättyy. Jos arvaus kuitenkin on väärin, peli jatkuu. Peli kestää niin kauan, että oppilaat arvaavat toistensa korteissa olevat kirjaimet.

Sanojen luokittelua

Kun lapsi tutustuu kirjaimiin ja sanoihin, hän tulee myös entistä tietoisemmaksi sanojen muodoista; onko kyseessä pitkä sana vai lyhyt sana, millä kirjaimella sana alkaa, löytyykö sanasta jotain tiettyä kirjainta jne.

Sanojen luokittelu toimii hyvänä kielellisen tuntemuksen harjoituksena ja kehittää samalla hahmottamista.

Opettaja laittaa sanoja taululle. Korostetaan, että sanojen luokittelussa ei vaadita lukutaitoa. Tavoitteena on hoksata opettajan luokitteluperiaate.

Kuva1. Tässä sanat on luokiteltu alkukirjaimen mukaan.



 Kuva 2. Tässä sanat on luokiteltu kirjainmäärän mukaan.



Kuva 3. Tässä sanoista on erotettu yhdeksi ryhmäksi kaikki sanat, joissa esiintyy i-kirjain.

Luokitteluperiaatteita voi keksiä loputtomiin. Kun opettaja on näyttänyt ensin mallin, voi oppilas vuorollaan tehdä luokittelun omalla periaatteellaan ja antaa muiden arvailla. Jos oppilaat eivät meinaa hoksata periaatetta, voi luokittelun tehnyt (opettaja tai oppilas) antaa vihjeitä, mutta ”salaisuus” pitää säilyttää, kunnes joku sen hoksaa.


Sanat voivat olla myös tavutettuina, jolloin luokitteluperiaatteita tulee lisää tavumääristä jne. Kun oppilaat osaavat lukea, voi luokittelua tehdä myös sanojen merkitysten mukaan. 

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Aakkoslinnassa kirjaimet, äänteet ja tavut tutuiksi


Tämän materiaalin tarkoitus on olla oppilaan mielenkiinnon kohteisiin liittyvää, itse valitsin linnaympäristön, joku toinen valitsee esim. avaruusaluksen. Sanat, joita harjoitellaan, liittyvät aina ympäristöön. Itse rakensin prototyypin keittiön pöydälle. Osa palasista on liimattu, suurin osa ei. Valmiista linnasta voidaan tehdä vaikkapa juliste luokan seinälle.

Aakkoslinnassa harjoittelu alkaa vokaaleista, jotka ovat valkoisella pohjalla. Vokaalit ovat sisälinnassa. Konsonantit ovat uloimmissa torneissa ja ulkomuureissa keltaisella pohjalla. Toivottavasti väri auttaa muistamaan kirjaimen muodon ja myös äänteen.

Tavuttamista voidaan harjoitella valkoisten vokaalikorttien, keltaisten konsonanttikorttien ja tavuviivaa symboloivien sinisten korttien avulla. Tavutettavat sanat liittyvät linnaan: ri-ta-ri, haar-nis-ka jne. Hankalimmin tavutettavat sanat voidaan laittaa tavupuuhun ja vaikka liimata sinne.

Kun tavuttaminen alkaa sujua, voidaan siniset kortit skipata ja kirjoittaa sanoja ilman niitä. Sanan kirjaimet voidaan myös sekoittaa, ja oppilas laittaa ne taas oikeaan järjestykseen.

Aakkoslinnaan voi lisätä pikkuhiljaa kokosanaelementtejä: kuu, puu jne. Sana voi olla kirjoitettuna myös kuvaan, kuten ´pilvi´.

Aakkoslinnan voi toteuttaa myös Wordilla tai Power Pointilla.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Lorupussi

Lähdin kokoamaan lorupussia, jossa on "aakkosloruja". Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uusi idea, mutta mielestäni kiva ja käyttökelpoinen. Lorupussiin voi lisätä aina uuden lorun, kun uusi kirjain on käyty läpi. Lorut voi myös koostaa luokassa / lapsella käytössä olevan aapisen teemaa tai siinä seikkailevia henkilöitä mukaillen.


Sanojen tunnistaminen

Pöydällä on sanoja, joista oppilaat tunnistavat muumilaakson asukkaat ja vievät heidät muumitaloon. Oikeasta muumilaakson asukkaasta saa pisteen. Väärästä sanasta menettää vastaavasti yhden pisteen.




ET-SI E-SI-NE, TÄY-DEN-NÄ TA-VUT

Tällä toiminnallisella ’Etsi esine, täydennä tavut’ –leikillä opetellaan
tavuja, sanoja ja lukemista. Vanhoihin tuttuihin kuva- ja tavukortteihin lisätään liikettä ja tutustumista tilaan. 

Luokasta tai pihasta tutuista esineistä tehdään kuva- ja tavukortit. Sanat voivat liittyä myös vaatetukseen, asusteisiin tai oppilaille (tai opettajille) tyypillisiin esineisiin.

Ensin jokainen oppilas ottaa kuvakorttipussista kortin (kurkkimatta pussiin sisälle, silmät kiinni) ja etsii kuvassa esiintyvän esineen tilasta ja vie kortin esineen luo.

Sitten jokainen oppilas ottaa tavukorttipussista tavukortin (kurkkimatta, silmät kiinni) ja etsii esineen, johon tavu liittyy.

Opettajan johdolla vielä kierretään kaikki 'esinepisteet' ja luetaan tavut ja sanat.








tiistai 23. syyskuuta 2014

Yhdistä kuva + tavut

Loin pelikortit, joissa kahdella kortilla on tavuja (esim. au ja to), ja yhdellä kortilla kuva autosta. Tein vain kaksitavuisia sanoja, jotta tehtävä ei olisi liian vaikea. Pelipohjassa sanoja on yhteensä kymmenen kaksitoista.

Pelikortit

Peli 1: Kortit leikataan irti pohjasta, ja kuvakortit asetetaan kuvapuoli alaspäin yhteen pinoon. Tavukortit asetetaan pöydälle tavut ylöspäin. Oppilaan tehtävänä on nostaa yksi kuvakortti, ja etsiä siihen sopivat tavut. Tällaisenaan oppilaat voisivat pelata peliä vaikka pareittain. 

Peli 1

Peli 2: Jos peliä pelaa oppilaan kanssa kahdestaan, voisivat kuvakortitkin olla kuva ylöspäin, jolloin oppilas voisi ensin valita helpon kuvan, jonka alkutavun tietää varmasti ja siirtyä sen jälkeen itselleen vaikeampiin sanoihin. 

Peli 2

Peli 3: Jos peli on oppilaille helppo, voisi peliä pelata pienissä ryhmissä. Ryhmän kukin jäsen kääntää vuorollaan kuvan esiin ja se, joka nopeiten nappaa tavut itselleen, saa pisteen. Eniten sanoja kerännyt tietenkin voittaa.

Peli 3
  
Huomasin, että 12 sanaa on aika paljon, joten määrä kannattaa varmaan puolittaa ainakin jos lukemisessa on haasteita. Eteville sitten kaikki kortit käyttöön!

Keksittekö muita tapoja pelata samoilla korteilla?
Tai tiedättekö miten kuvan saa blogissa käännettyä oikeinpäin? :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Ero13 Äidinkieli, 1. kotitehtävä

Lyhyen ja pitkän äänteen opettelua toiminnallisesti

Harjoitus toteutetaan pistetyöskentelynä pareittain. Luokkaan tehdään pulpeteista pisteitä, joista jokaisessa on opettajan määräämä vokaali tai konsonantti (vaikka kartongista tehty tai suurikokoinen paperille kirjoitettu) ja iso, vähintään A1-kokoinen paperi tai pahvi. Oppilaiden tehtävänä on keksiä sana, jossa annettu äänne esiintyy pitkänä sekä sana, jossa äänne esiintyy lyhyenä. Oppilaat kirjoittavat sanat paperille ja myös piirtävät kuvat keksimistään sanoista.

Esim. A à ananas, saari                     Eà etana, sateenkaari                        Kà oksa, kukka jne.

Tehtävänä voi myös olla keksiä sana, jonka alussa annettu äänne esiintyy lyhyenä sekä sana, jonka alussa äänne esiintyy pitkän. Tämän lisäksi voidaan vielä keksiä sanat, joiden keskellä äänne esiintyy lyhyenä ja pitkänä.

Esim. A à apina, aamu, kala, kaali


Yläkoululaiset voivat harjoitella lyhyitä ja pitkiä äänteitä kilpailulla, jossa keksitään mahdollisimman monta sellaista sanaparia, joissa äänteen pituus on merkitystä erottava tekijä.

Esim.            tuli – tuuli
                      tuli – tulli
                      kuka – kukka
                      mato – matto
                      tuma – tuuma

                      jne.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Aarteenetsintä

AARTEENETSINTÄ




Luokkaan on piilotettu yksittäisiä
kirjaimia, joista muodostuu sanoja eläimistä. Luokan taululle on kiinnitettynä
eläimien kuvia ja oppilaat tuovat yksitellen löytämänsä kirjaimen oikeaan
eläinkorttiin, niin että lopuksi muodostuu sana. Esimerkiksi luokkaan on
piilotettu kirjaimet P, O, N ja I. Oppilaat tuovat ponia esittävään korttiin
kyseiset kirjaimet kunnes kortti on valmis. Kunkin kortin voittaja on oppilas,
joka löytää viimeisen kirjaimen ja pystyy muodostamaan oikean sanan.





Äänne-/ tavubingo

Äänteiden tunnistamiseen sopii mainiosti äännebingo. Bingon voi toteuttaa joko niin, että oppilaat kirjoittavat itse bingoruutuihin opettajan sanomia äänteitä (tulee harjoitusta kirjoittamisesta, mutta vie enemmän aikaa) tai sitten niin, että opettaja on jo valmiiksi kirjoittanut bingoruudukot valmiiksi (on nopeampaa, mutta opettajan tulee valmistella ruudukot etukäteen).

Opettaja sanoo valitsemiaan äänteitä yksitellen, esim. a, e, o, ee, oo jne. ja oppilaat kirjoittavat niitä valitsemaansa ruutuun. Jotta oppilaat voivat tarkistaa, ovatko kirjoittaneet äänteen oikein, opettaja voi kirjoittaa äännettä vastaavan kirjaimen taululle tai mallittaa sitä magneettikirjaimilla.

Kun bingoruudukko on täysi, on aika aloittaa bingon pelaaminen. Opettaja lausuu yksitellen äänteitä ja oppilaiden tehtävä on ruksia kuulemansa äänne bingolapustaan. Kun jokainen on hetken yrittänyt löytää äänteen itse, voi opettaja jälleen kirjoittaa taululle äännettä vastaavan kirjaimen. Näin tulee varmistettua, että oppilaat pystyvät tarkistamaan vastauksensa.
Kun rivi on täysi, saa oppilas huutaa BINGO.

Bingoa voi pelata myös kirjoittamalla tavuja. Tai sitten opettaja voi yksittäisen äänteen sijasta sanoa jonkin sanan, esim ”apina”, ja oppilaan tulee etsiä bingoruudukosta sanan alkuäänne.


Jos haluaa hyödyntää samaa bingolappua useampaan kertaan, voi sen laminoida ja antaa oppilaalle permanent-tussin kirjoittamiseen.


torstai 18. syyskuuta 2014

Pyykkinaruharjoitus

Tarvikkeet: 
-pyykkinarua
-pyykkipoikia
-kuvakortteja
-kirjaimia/tavuja pahvista


Harjoitus voidaan tehdä vaikka kerran päivässä, jossakin sopivassa kohdassa oppituntia. Opettaja jakaa kirjaimet/tavukortit aina osalle oppilaista ja asettaa kuvakortin pyykkinarulle. Kirjaimet/tavukortit saaneet oppilaat käyvät laittamassa kirjaimensa, vaikka pitkin päivää tai oppitunnin sopivassa kohdassa, pyykkinarulle oikeaksi kokemaansa järjestykseen tai miettivät ryhmässä miten kortit tulevat pyykkinarulle.




Lautapeli kirjainten ja äänteiden tunnistamisen apuna


Minulla ei ole juurikaan kokemusta alkuopetuksesta tai ylipäätään lukemaan ja kirjoittamaan opettamisesta työelämässä. Siksipä tämän blogin tekstit ovat varmasti ihan mainioita vinkkejä siihen, miten lukemaan opettamisessa ja oppimisessa voidaan hyödyntää toiminnallisuutta eri tavoin. Tätä kautta oppiminen varmasti tehostuu ja on hauskempaa.  Hyvät äidinkielen taidot luovat hyvän pohjan menestymiselle muissakin kouluaineissa.



Vaikkei minulla juuri ole kokemusta lukemaan opettamisesta, on minulla kaksi lasta, joiden kanssa olemme pelanneet Muumi-kirjainpeliä ja sitä kautta tytöt ovat oppineet tunnistamaan kirjaimien nimiä sekä niitä vastaavia merkkejä ja äänteitä. Peli sopii varmasti hyvin alku- ja esiopetukseen, mutta miksei myös päiväkodissa vanhimmille lapsille, mikäli heillä jo siinä vaiheessa on mielenkiintoa ja intoa opiskella kirjaimia.



Pelin nimi on siis Muumi-kirjainpeli ja sitä voidaan pelata ainakin kolmella eri tavalla.







Ensimmäisessä tavassa tarvitaan pelilaudat, kirjainkorit ja noppa. Kirjainkortit laitetaan pelipöydälle kirjainpuoli alaspäin ja jokaiselle pelaajalle jaetaan oma pelilautansa. Nuorin pelaajista saa aloittaa pelin. Hän heittää noppaa ja saa kääntää pelipöydällä olevia kortteja nopan silmäluvun määräämän summan. Ero13- luennollahan opimme jo viime viikolla, miten hyödyllisiä noppapelien pelaaminen on määrän hahmottamisen kannalta, joten peli on tässäkin mielessä kehittävä. Pelaaja saa siirtää kirjainkortin omalle laudalleen, mikäli se esiintyy hänen laudallaan. Pelin voittaja on se, joka on saanut lautansa ensimmäisenä täyteen. Pelin aikana aikuinen voi toistaa kirjainten nimiä ja äänteitä, ja näin ne siirtyvät helposti ja leikkien lapsen muistiin.



Peliä voidaan pelata myös siten, että otetaan korttipakasta pienet kirjaimet. Muuten peli etenee, kuten olen edellä selostanut.







Kolmas tapa pelata peli vaatii hieman enemmän keskittymistä. Nyt otetaan käyttöön kuvakortit ja asetetaan ne pelipöydälle. Jokaisessa kuvakortissa on nuoli, joka osoittaa kuvassa olevaa asiaa tai esinettä, esim. reppua. Tämän jälkeen lasta voidaan pyytää "makustelemaan", millä kirjaimella sana "reppu" alkaa. Jos pelaajalla on tätä vastaava kirjain "r" omalla pelilaudallaan, saa hän siirtää kortin itselleen. Pelin voittaja on jälleen se, jonka pelilauta on ensimmäisenä täysi.



Pelissä voidaan miettiä oppilaan tasoa ja valita pelityyli sen mukaan ja siirtyä myöhemmin vaativammalle tasolle. Itselle on ollut riemastuttavaa nähdä, miten vaivatonta kirjainten tunnistamaan oppiminen on pelin avulla.

 

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Opetusmateriaali: Äikän oma paperinukke

Ajatus paperinukeista syntyi askarrellessani 5 v. tyttäreni kanssa. En ole ihan varma,että haettiinko tehtävänannossa tällaista juttua, mutta tällaisen nyt askartelin. Ensin nuket ajattelin piirtää vaatteinensa itse, mutta oikaisin ja etsin netistä valmiit. Loistavan sävytyksen loihdin itse.

Leikissä seikkailee paperinukke. Tässä versiossa nukella on kolme paikkaa jonne voi lähteä ja tietysti nuken pitää pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla. Paikkojen nimet on tavutettu, kuin myös vaatteiden nimet.

Opettaja voi kysyä oppilaalta minne nukke olisi lähdössä. Oppilas saa tehdä päätöksen ja lähdetään tutustumaan paikan nimeen. Voidaan laskea kirjainten lukumäärää, mitä kirjaimia sanassa esiintyy, millaisia tavuja, jne... Nämä voivat toimia aasinsiltana sanojen muodostamiseen, äänteisiin ja ääntämiseen.

Kun on päätetty minne lähdetään, niin pitää löytää sopivat vaatteet. Ope voi sanoa että valitse takki, saappaat ja pipo. Käydään nämä sanat em. tavalla läpi. Kun homma hoidettu, niin oppilas voi pukea vaatteet nukelleen ja pitää pulpetillaan koulupäivän ajan. Tai vaikka "tienata" ne itselleen omaksi muihin leikkeihinsä tai juttuihinsa.

-Atte Nurmi

tiistai 16. syyskuuta 2014

Lukemaan opettelua laulamalla

Opettaessani ekaluokkalaisia lukemaan suunnittelin käyttäväni laulua äänteiden ja tavujen harjoittelussa. Olin nimittäin lukenut, että laulun avulla aivoja voi ikään kuin huijata oppimaan. Alkuun olikin helppo laulaa a-kirjainta esimerkiksi Ukko Nooa- laulun sävelellä. Aapisen ensimmäiset vokaalit  a, i, u ja o ja niiden yhdistelmät olivatkin sopivia laulun "sanoja". Näytin dokumenttikameran avulla oppilaille mitä tavua kulloinkin laulettiin. Vähitelleen kuitenkin kirjainten lisääntyessä laulaminen jäi . Mutta olisi se toiminut silloinkin.
Oppilaille, joille äänteiden yhdistäminen oli vaikeaa, harjoittelimme käyttämällä apuna kättä. Peukalo ja etusormi nostettiin ylös ja jos piti yhdistää esimerkiksi s ja a, kosketettiin ensin toisen käden etusormella peukaloa ja sanottiin s-kirjaimen äänne. Sitten kosketettiin etusormen päätä ja sanottiin a-kirjainta vastaava äänne. Sen jälkeen uudestaan sormi peukaloon, sanottiin s-kirjaimen äänne ja sormea liikuttamalla kuljettuiin etusormeen ja yritettiin yhdistää äänteeseen a.

Lukemisen ja kirjoittamisen nivominen aihekokonaisuuksiin

Pääosin yläkoululaisia rääkänneenä opettajana minua kiehtovat ne mahdollisuudet, joita alakoulun puolella olisi nivoa lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelua muiden oppiaineiden yhteyteen. Esimerkiksi liikuntaan ja ympäristötietoon (tai millä nimellä se ikinä näinä maailman aikoina kulkeekaan), kuvataiteeseen jne.

Opetustuokio voisi kulkea esimerkiksi siten, että opettaja(t) jakavat oppilaat sopivaksi katsomiinsa 3-4 hengen ryhmiin. Oppilaille alustetaan lyhyt kertomus, missä lähtevät ratkaisemaan "arvoitusta". Tämä tapahtuisi käytännössä lyhyehköllä liikunnalllisella radalla, missä on tehtävärasteja. Jokainen oppilas suorittaa rastilla liikuntaan tai ymppiin liittyvän tehtävän. "Palkinnoksi" oppilaat saisivat arvoituksen vastaukseen liittyvän kirjaimen. Radan lopussa oppilaille voisi näyttää ratkaisusanan kuvana, jonka avulla he saisivat yhdessä mutustella saalistamansa kirjaimet oikeaan järjestykseen.

Yksi vinkki lukemisen ja kirjoittamisen opettamiseen

Jos pohditaan sitä, miten toimintatarpeet huomioitaisiin paremmin, luokka voisi olla tilana hieman eri näköinen, kuin mitä se tällä hetkellä on. Suorat rivit pulpetteja, opettaja edessä jne. eivät välttämättä tue lasten luonnollista tarvetta liikkeeseen. Entä jos otetaan luokasta pulpetit pois. Joitain tasoja voi jättää tarpeen mukaan. Tilalle vois tuoda vaikka tyynyjä, ehkä sohvan ja mattoja (tiedän siivousta riittää, mutta ehkä sekin voitais ottaa ohjelmaan kerran viikossa). Jokainen vois opiskella vapaasti itselleen mieluisassa paikassa.
Se idea. Ajattelin hyvin yksinkertaista juttua, joka on varmaan keksitty jo moneen kertaan. Oppilaat ripustavat "oman" kirjaimen johonkin luokan seinälle. Opettaja on piilottanut luokkaan kuvakortteja, jotka on tarkoitus etsiä ja löytää. Kun oppilas on löytänyt kuvakortin, hän kiinnittää sen kuvassa esiintyvän asian alkukirjaimen mukaan oikean kirjaimen alle seinälle. Siis kissan kuva tulee tietysti K-kirjaimen kohdalle. Samalla lapsen on jännittävä seurata, kuinka paljon ja minkälaisia kuvia hänen oman kirjaimensa kohdalle tulee. Jos kaikkia kuvia ei löydetä, opettaja hakee ne itse ja pyytää oppilailta apua niiden oikeille paikoilleen asettamiseen. Lopuksi tietty käydään yhdessä läpi kuvat ja niiden asiat.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Otto-nalle ja päiväkirja oppilaiden apuna lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa! Ideoita lukeamaan ja kirjoittamaan opettamiseen!

IDEAT JA VINKIT LUKEMAAN JA KIRJOITTAMAAN OPETTAMISEEN:

Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa, istuessaan omalla pienellä tuolillaan luokan etuosassa näkyvällä paikalla, apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Lisäki Otto-nalle on niin hellyttävä, että sitä tekee mieli halia ja hoivata. Otto-nalle voi myös lohduttaa murheellisella mielellä olevaa oppilasta ja näin kehittää myös sosioemotionaalisia taitoja
.

Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Hyvä harjoite on yhteinen, opettajan valitsema tai yhdessä valittu klassikkokirja, jota jokainen lukee saman aikaan. Opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.

Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita. Lisäksi oppilaan itsearviointi ja opettajan kanssa yhdessä tehtävä jatkuva arviointi oppilaan edistymisen lomassa innostavat ja tukevat eteenpäin.

Lasten toimintatarpeiden huomioiminen oppimisympäristössä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen yhteydessä sekä toiminnallisuuden lisäämienn lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.

Ensimmäisellä ryhmäkerralla keskustelimme pistetyöskentelyn eduista lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ja saimme toimivia menetelmiä ja materiaali-ideoita lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen. Oli ilo tutustua blogiin ennen ensimmäistä ryhmäkertaa, ja ilahtua siitä, miten erinomaisesti hyvin suunniteltu ja toteutettu pistetyöskentely todella lisää toiminnallisuutta opetukseen ja tukee oppimista sekä toimii ilahduttavan hyvin jo ihan pienten koululaisten kohdalla. Olen itse käyttänyt pistetyöskentelyä toimiessani erona alakoulun puolella niin äidinkielessä, matikassa kuin lukuaineissakin ja olen ehdottomasti sen kannalla. Monikanavaisuus opettamisessa ja oppimisessa on tärkeää myös ja erityisesti lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa ja mielestäni monipuolinen, hyvin suunniteltu ja toteutettu pistetyöskentely parhaimmillaan ottaa eri aistit ja kanavat mukaan oppimiseen. Pistetyöskentelyssä oppilaat saavat itse ottaa vastuuta ja vaikuttaa, se palkitsee ja motivoi lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Pistetyöskentely lisää oppilaan omaa vastuuta, tosin erityisesti pienten kanssa on tärkeää, että opettajaa toimii vahvana ohajaajana taustalla koko työskentelyhetken ajan. Kaikenlaiset pienet lorut, riimittelyt, sanoilla, tavuilla ja kirjaimilla leikkimiset, tavukortit, tarinakortit, arvausleikit, muut leikit tai harjoitteet, sadut, draama, rytmittelyt, laulut ja askartelu tai kuvat ja piirtäminen luovat oivia toiminnallisia menetelmiä, joita on hyvä ottaa mukaan lukemaan ja kirjoittamaan opettamiseen. Samanaikaisopetus on tämän päivän termi ja se mielestäni mahdollistaa pistetyöskentelyn toteuttamisen ja monenlaisen toiminnallisuuden lisäämisen myös isommassakin oppilasryhmässä, jos ja kun avustajaresurssit ovat olemattomat.


Mielestäni lasten toimintatarpeita pystytään ottamaan huomioon monella eri tapaa ja ja pistetyöskentelyn kautta se onnistuu parhaiten. Toki jo itse fyysinen oppimisympärtistö tulee järjestää niin, että se virittää mielenkiinnon kirjaimiin, sanoihin, esineiden nimiin ja yleensäkin niin, että se ylläpitää lapsen kiinnostuksen ja kosketuksen kirjoitettuun kieleen joka hetki. Erityisopettajana ja suomi toisena kielenä -opettajana toimiessani luokassani jokainen isompi ja pienempikin esine tai väline oli nimettynä tavuttaen. Lisäksi luokan seinällä liitutaulun yläpuolella on hyvä pitää aakkoskortit kuvan kera esillä sekä laittaa esille kieliopin ohjeita ja muistisääntöjä sekä käsialakirjoitukseen kirjainmalleja ja niihin liittyviä ohjeita. Yleensäkin mielestäni on tärkeää, että opiskeltavana oleva jokin isompi asia tai kokonaisuus pidetään monella eri tapaa esillä luokassa muistia virkistämässä ja oppimista tehostamassa. Esillä olevat asioiden ja esineiden nimet, nimetyt kuvat sekä muu ohjeistus edesauttavat hyvin heterogeenistä oppilasainesta eikä vähiten juuri suomi toisena kielenä opiskelevia oppilaita. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon psyykkinen oppimisympäristö ja pyrkiä luomaan turvallinen, salliva, avoin ja kiireetön, oppimista edistävä ilmapiiri. Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta ei saa tulla lapselle taakka tai liian iso stressi, vaan sen pitää säilyä mielekkäänä ja leikin varjolla tapahtuvana oppimisprosessina. Aikaa antava ja johdonmukainen ohjaus ja opetus vievät eteenpäin, ja lyhyet ja selkeät ohjeet edesauttavat opittavan asian ymmärtämistä ja näin tarttumista myös opiskeltavana olevaan tehtävään.

IDEAT JA VINKIT LUKEMAAN JA KIRJOITTAMAAN OPETTAMISEEN:

Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.

Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Myös on hyvä olla kirja, jota jokainen lukee saman aikaan ja opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.

Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita.


Roolipelaamisesta lukuiloa ja kirjoitusintoa!


Roolipelaaminen on oiva keino saada kaikenikäiset nuoret pois pulpettien äärestä. Tämä keino vaatii tosin opettajalta jonkin verran asiaan perehtymistä ja tietenkin ikäryhmittäin tapahtuvaa mukauttamista. Itse olen käyttänyt roolipelaamista jonkin verran, pääasiassa hyvin tuloksin. Kuvailen hieman roolipelin kulkua ja sitä kuinka opettaja voi mukauttaa ja muokata roolipeliä omien tarpeidensa mukaisesti.

Kuvitellaan roolipeli, jossa tarkoituksena on opettaa oppilaille tunneilmaisua, sosiaalisia taitoja, lukemisen ymmärtämistä, kirjoitustaitoja sekä välittää samalla se, kuinka ikävää koulukiusaaminen on. Opettajan on tällaisessa roolipelissä asetuttava kiusatun asemaan, muut roolit voidaan etukäteen keskustella ryhmässä, millaisia rooleja kiusaustilanteessa näkee? Opettaja voi kerätä roolit taululle (kiusattu, kiusaaja, apuri, vahvistaja, hiljainen hyväksyjä sekä puolustaja) ja kerätä jokaisen roolin kohdalle oppilaiden mielestä heihin sopivia adjektiiveja. Esimerkiksi puolustajalle voitaisiin kuvailla rohkeaksi, kiusaajaa ilkeäksi ja niin edelleen. 

Tämän jälkeen opettaja pyytää oppilaita kirjoittamaan keskustelun ja taulukirjoituksen pohjalta lyhyen hahmokuvauksen. Hahmolle olisi hyvä keksiä nimi ja oppilas voi hahmoa kirjoittaessaan pohtia niitä syitä, miksi esimerkiksi kiusaaja ylipäätään kiusaa ketään. Opettaja voi myös halutessaan antaa esimerkin kiusatun roolihahmosta, jonka hän on itse kirjoittanut.

Nimi: Matti Meikäläinen
Rooli: Kiusattu

Lyhyt kuvaus hahmosta: Matti on ihan tavallinen, 15-vuotias koululainen, jonka perhe on muuttanut paikkakunnalle kolme vuotta sitten. Perheen vanhemmat muuttivat alueelle töiden perässä ja siksi Matin vanhat ystävät ja koulukaverit jäivät kaikki toiselle paikkakunnalle. Mattia vähän jännitti uuteen kouluun tuleminen ja jostain syystä muutama koulun oppilas päätti ottaa Matin silmätikukseen heti yläkoulun alkaessa. Matti ei uskalla puhua kiusaamisesta kenellekään aikuiselle, sillä kiusaajat ovat uhkailleet häntä.

Tämän esimerkin pohjalta oppilaat voivat esimerkiksi pienryhmissä keskustella siitä, miksi kiusaajat Mattia kiusaavat, miksi kukaan aikuinen ei ole puuttunut tilanteeseen ja vaikka keksiä Matille ystäväehdokkaan, joka uskaltaa puolustaa Mattia kiusaamistilanteessa. 

Kun hahmot on kirjoitettu valmiiksi, opettaja lukee hahmot läpi ja katsoo, ovatko ne asialliset. Tämän jälkeen voidaan suorittaa hahmojako ja näytellä kiusaustilanne ilman erillisiä vuorosanoja. Opettaja voi pohjustaa tilanteen vaikka kertomalla, että koulu on juuri loppunut ja kiusaajat ovat nähneet Matin bussipysäkillä.

Opettajan tehtävänä on näytellä kiusattua ja toimia pelinjohtajana, jolla on valta ohjata pelin kulkua tai pysäyttää se tarvittaessa, tästä on hyvä mainita oppilaille. Kun tilanne on näytelty, pitää asiasta keskustella. Minkälaisia tuntemuksia Matille tilanteesta syntyi ja miksi? Mitä Matti ajattelee hiljaisesta hyväksyjästä? Mitä hiljainen hyväksyjä ajattelee kiusaamistilanteesta? Kysymyksien avulla tilanne saadaan puretuksi ja uskon, että keskustelua tilanteesta riittää useammallekin oppitunnille. Rooleja voidaan ja kannattaakin vaihdella ja jos ryhmäkoko on iso, voi osa oppilaista osallistua roolipeliin ja osa katsoa sivusta ja tehdä havaintoja.

Roolipelin teemoja on rajattomasti ja niiden avulla pystytään helposti opettamaan erilaisia asiasisältöjä samalla, kun nostetaan takapuolta ylös penkistä. Itse olen mm. alakoulun sijaisuutta tehdessäni käynyt läpi perinteisen luterilaisen hääkaavan siten, että oppilaat muodostivat häävieraat aina sulhasesta morsiameen, itse toimin "pappina". Oppilailla oli hauskaa ja asia jäi varmasti paremmin mieleen, kuin jos olisin piirtänyt kirkon pohjapiirrustuksen taululle ja selittänyt asian sen avulla.

Sanasuunnistusta

Hannan idean pohjalta mietin, että opetuksen toiminnallisuutta voidaan lisätä vaikka sanasuunnistuksen avulla. Tähän tehtävään yhdistyy myös kartanlukutaito, kun lapset suunnistavat joko luokassa tai pihalla yksinkertaisen kartan avulla. Kartta voi olla open piirtämä tai valmis pihakartta riippuen oppilaiden iästä ja taidoista.



Karttaan voidaan merkitä esim. kirjaimella, mistä kohtaa rasti löytyy. Rastin luona on piilotettuna kuva tai esine, joka alkaa karttaan merkityllä kirjaimella. Oppilaiden tehtävänä on kirjoittaa paperille rasteilta löytyvien kuvien/esineiden nimet. Aiheeseen voidaan yhdistää myös esim. ympäristö- ja luonnontiedon opetus, jos löydettävät kuvat tai esineet ovat esim. kasveja tai eläimiä tai jopa eri maiden lippuja (tämä tosin on sitten jo vähän vanhemmile lapsille).

Tuntoaisti mukaan lukemaan oppimiseen

Opettaja luki meille joskus koulussa Helen Kellerin elämästä. Hän sairastui vauvana aivokuumeeseen, joka vei häneltä näön, kuulon ja puhekyvyn. Keller eli siis kuurosokeana. Hän kuitenkin oppi kuin oppikin lukemaan. Opettajamme kertoi meille, että Kellerin opettaja oli mm. maistattanut hänellä sokeria ja kirjoittanut hänen käteensä sanan sweet eli makea englanniksi. Helenille siis opetettiin paljon asioita tuntoaistin avulla.

Tarina on jäänyt elävästi mieleeni ja vaikken vastaavanlaiseen opettamistilanteeseen olekaan toistaiseksi joutunut, on siinä mielestäni paljon varteenotettavia elementtejä myös sellaisille lapsille, jotka näkevät, kuulevat ja puhuvat. Yhtälailla heillä on tuntoaisti, jota he käyttävät jatkuvasti oppimiseen.


Kirjaimia voi myös opetella tuntoaistin avulla. Kirjaimethan ovat muotoja. Opettaja voi esimerkiksi laittaa muovisen, tarpeeksi ison kirjaimen kangaspussiin ja laittaa lapset tunnustelemaan kirjainta ja arvaamaan mikä se voisi olla. Tämä toimii myös pistetyöskentelyn yhtenä osana. Opettaja voi askarrella tunnustelulaatikot, jonne asettaa eri kirjaimia tunnusteltavaksi. Tunnustelulaatikkoja voi käyttää myös muuhun kuin kirjaintyöskentelyyn, eli niistä voi olla iloa ja apua opetuksessa muutoinkin.

Oppilaat voivat myös piirtää toistensa selkään kirjaimia tai vaikka kokonaisia sanoja ja sitten päätellä mitä toinen selkään kirjoitti.

Tuleeko muille mieleen keinoja käyttää tuntoaistia lukemaan oppimisessa?

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kirjainhippa

Kirjainten ja lukemaan opettelun toiminnallistamiseksi voi käyttää hippaleikkiä. 
Kirjainhippaa pystyy leikkimään joko sisätiloissa (liikuntasalissa) tai ulkona. 
Ryhmästä valitaan ensin oppilas, joka on hippa ja sovitaan tapa millä juuri tässä hipassa liikutaan: esimerkiksi juosten eteen tai taakse, tasajalkahyppien tai vaikka yhdellä jalalla hyppien. Hipassa turvana on jokin sana, joka alkaa sovitulla kirjaimella. Kun hippa saa oppilaan kiinni, on kiinnijääneellä muutama sekunti aikaa (esim. opettaja laskee hitaasti viiteen) keksiä sovitulla kirjaimella alkava sana. Jos kiinnijäänyt keksii sanan, saa hän jatkaa juoksua ja leikkiä. Jos kiinnijäänyt taas ei keksi sanaa, hän jää paikalleen niin kauaksi aikaa, että muutkin on saatu kiinni ja leikki loppuu tai hippavuoro vaihtuu, kirjain vaihtuu ja leikki alkaa alusta. 
Hippaleikkiä voi soveltaa esimerkiksi niin, että keksittävässä sanassa tulee olla kaksi sovittua kirjainta tai vaikka tavu.
Lisäksi opettaja tai joku oppilaista (joka ei halua tai pysty osallistumaan liikkuen) voi kerätä kaikki keksityt sanat erilliselle isolle paperille. Sanoja voidaan hyödyntää myöhemmin yhdessä esimerkiksi ryhmän yhteisen kirjaintarinan keksimiseen.