maanantai 29. syyskuuta 2014
Arvaa mikä kirjain?
Arvaa mikä kirjain? on peli, joka toimii perinteisen Arvaa kuka? -pelin tavoin, mutta tässä pelissä henkilöinä toimivat kirjaimet. Rakensin pelin tuttuun pelikehykseen, joten peli tuntuu varmasti tutulta monen lukemaan ja kirjoittamaan opettelevan kohdalla, sillä luultavasti oppilaat ovat joskus pelanneet Arvaa kuka? -peliä.
Pelissä on tarkoitus arvata kirjain, jonka kuva on pelikaverin nostamassa kortissa.
Pelin kulku: Kaksi oppilasta pelaa peliä samanaikaisesti. Molemmilla on pelialusta, jossa henkilöinä on kirjaimia, joilla on ihmisiin liitettäviä piirteitä, kuten hiukset tai silmälasit. Oppilaat nostavat pinosta kortin, jossa on jonkin pelissä olevan kirjaimen kuva. He alkavat vuorotellen kysyä kysymyksiä, joilla saisivat selville, mikä pelialustan kirjaimista pelikaverin kortissa on. Kysymykset tulee asettaa niin, että niihin voi vastata kyllä tai ei. Voisi kysyä esimerkiksi, onko kirjaimellasi silmälasit. Toinen vastaa kysymykseen, ja vastauksen perusteella kysymyksen esittänyt oppilas kaataa omasta pelialustastaan ne luukut, joiden alla oleva kirjain ei ainakaan voi olla kyseessä. Kysymyksiä esitetään vuorotellen. Lopuksi oppilaiden pelialustalle jää vain yksi tai muutamia vaihtoehtoja siitä kirjaimesta, joka toisen nostamassa kortissa on. Tässä vaiheessa oppilas voi esittää arvauksen: Onko kortissasi J-kirjain? Kun arvaus osuu oikeaan, peli päättyy. Jos arvaus kuitenkin on väärin, peli jatkuu. Peli kestää niin kauan, että oppilaat arvaavat toistensa korteissa olevat kirjaimet.
Sanojen luokittelua
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Aakkoslinnassa kirjaimet, äänteet ja tavut tutuiksi
Tämän materiaalin tarkoitus on olla oppilaan mielenkiinnon kohteisiin liittyvää, itse valitsin linnaympäristön, joku toinen valitsee esim. avaruusaluksen. Sanat, joita harjoitellaan, liittyvät aina ympäristöön. Itse rakensin prototyypin keittiön pöydälle. Osa palasista on liimattu, suurin osa ei. Valmiista linnasta voidaan tehdä vaikkapa juliste luokan seinälle.
Aakkoslinnassa harjoittelu alkaa vokaaleista, jotka ovat valkoisella pohjalla. Vokaalit ovat sisälinnassa. Konsonantit ovat uloimmissa torneissa ja ulkomuureissa keltaisella pohjalla. Toivottavasti väri auttaa muistamaan kirjaimen muodon ja myös äänteen.
Tavuttamista voidaan harjoitella valkoisten vokaalikorttien, keltaisten konsonanttikorttien ja tavuviivaa symboloivien sinisten korttien avulla. Tavutettavat sanat liittyvät linnaan: ri-ta-ri, haar-nis-ka jne. Hankalimmin tavutettavat sanat voidaan laittaa tavupuuhun ja vaikka liimata sinne.
Kun tavuttaminen alkaa sujua, voidaan siniset kortit skipata ja kirjoittaa sanoja ilman niitä. Sanan kirjaimet voidaan myös sekoittaa, ja oppilas laittaa ne taas oikeaan järjestykseen.
Aakkoslinnaan voi lisätä pikkuhiljaa kokosanaelementtejä: kuu, puu jne. Sana voi olla kirjoitettuna myös kuvaan, kuten ´pilvi´.
Aakkoslinnan voi toteuttaa myös Wordilla tai Power Pointilla.
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Lorupussi
Sanojen tunnistaminen
ET-SI E-SI-NE, TÄY-DEN-NÄ TA-VUT
Ensin tiistai 23. syyskuuta 2014
Yhdistä kuva + tavut
| Pelikortit |
| Peli 1 |
Peli 2: Jos peliä pelaa oppilaan kanssa kahdestaan, voisivat kuvakortitkin olla kuva ylöspäin, jolloin oppilas voisi ensin valita helpon kuvan, jonka alkutavun tietää varmasti ja siirtyä sen jälkeen itselleen vaikeampiin sanoihin.
| Peli 2 |
Peli 3: Jos peli on oppilaille helppo, voisi peliä pelata pienissä ryhmissä. Ryhmän kukin jäsen kääntää vuorollaan kuvan esiin ja se, joka nopeiten nappaa tavut itselleen, saa pisteen. Eniten sanoja kerännyt tietenkin voittaa.
| Peli 3 |
Huomasin, että 12 sanaa on aika paljon, joten määrä kannattaa varmaan puolittaa ainakin jos lukemisessa on haasteita. Eteville sitten kaikki kortit käyttöön!
Keksittekö muita tapoja pelata samoilla korteilla?
Tai tiedättekö miten kuvan saa blogissa käännettyä oikeinpäin? :)
maanantai 22. syyskuuta 2014
perjantai 19. syyskuuta 2014
Aarteenetsintä
kirjaimia, joista muodostuu sanoja eläimistä. Luokan taululle on kiinnitettynä
eläimien kuvia ja oppilaat tuovat yksitellen löytämänsä kirjaimen oikeaan
eläinkorttiin, niin että lopuksi muodostuu sana. Esimerkiksi luokkaan on
piilotettu kirjaimet P, O, N ja I. Oppilaat tuovat ponia esittävään korttiin
kyseiset kirjaimet kunnes kortti on valmis. Kunkin kortin voittaja on oppilas,
joka löytää viimeisen kirjaimen ja pystyy muodostamaan oikean sanan.
Äänne-/ tavubingo
torstai 18. syyskuuta 2014
Pyykkinaruharjoitus
Lautapeli kirjainten ja äänteiden tunnistamisen apuna
Minulla ei ole juurikaan kokemusta alkuopetuksesta tai ylipäätään lukemaan ja kirjoittamaan opettamisesta työelämässä. Siksipä tämän blogin tekstit ovat varmasti ihan mainioita vinkkejä siihen, miten lukemaan opettamisessa ja oppimisessa voidaan hyödyntää toiminnallisuutta eri tavoin. Tätä kautta oppiminen varmasti tehostuu ja on hauskempaa. Hyvät äidinkielen taidot luovat hyvän pohjan menestymiselle muissakin kouluaineissa.
Vaikkei minulla juuri ole kokemusta lukemaan opettamisesta, on minulla kaksi lasta, joiden kanssa olemme pelanneet Muumi-kirjainpeliä ja sitä kautta tytöt ovat oppineet tunnistamaan kirjaimien nimiä sekä niitä vastaavia merkkejä ja äänteitä. Peli sopii varmasti hyvin alku- ja esiopetukseen, mutta miksei myös päiväkodissa vanhimmille lapsille, mikäli heillä jo siinä vaiheessa on mielenkiintoa ja intoa opiskella kirjaimia.
Pelin nimi on siis Muumi-kirjainpeli ja sitä voidaan pelata ainakin kolmella eri tavalla.
Ensimmäisessä tavassa tarvitaan pelilaudat, kirjainkorit ja noppa. Kirjainkortit laitetaan pelipöydälle kirjainpuoli alaspäin ja jokaiselle pelaajalle jaetaan oma pelilautansa. Nuorin pelaajista saa aloittaa pelin. Hän heittää noppaa ja saa kääntää pelipöydällä olevia kortteja nopan silmäluvun määräämän summan. Ero13- luennollahan opimme jo viime viikolla, miten hyödyllisiä noppapelien pelaaminen on määrän hahmottamisen kannalta, joten peli on tässäkin mielessä kehittävä. Pelaaja saa siirtää kirjainkortin omalle laudalleen, mikäli se esiintyy hänen laudallaan. Pelin voittaja on se, joka on saanut lautansa ensimmäisenä täyteen. Pelin aikana aikuinen voi toistaa kirjainten nimiä ja äänteitä, ja näin ne siirtyvät helposti ja leikkien lapsen muistiin.
Peliä voidaan pelata myös siten, että otetaan korttipakasta pienet kirjaimet. Muuten peli etenee, kuten olen edellä selostanut.
Kolmas tapa pelata peli vaatii hieman enemmän keskittymistä. Nyt otetaan käyttöön kuvakortit ja asetetaan ne pelipöydälle. Jokaisessa kuvakortissa on nuoli, joka osoittaa kuvassa olevaa asiaa tai esinettä, esim. reppua. Tämän jälkeen lasta voidaan pyytää "makustelemaan", millä kirjaimella sana "reppu" alkaa. Jos pelaajalla on tätä vastaava kirjain "r" omalla pelilaudallaan, saa hän siirtää kortin itselleen. Pelin voittaja on jälleen se, jonka pelilauta on ensimmäisenä täysi.
Pelissä voidaan miettiä oppilaan tasoa ja valita pelityyli sen mukaan ja siirtyä myöhemmin vaativammalle tasolle. Itselle on ollut riemastuttavaa nähdä, miten vaivatonta kirjainten tunnistamaan oppiminen on pelin avulla.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Opetusmateriaali: Äikän oma paperinukke
Ajatus paperinukeista syntyi askarrellessani 5 v. tyttäreni kanssa. En ole ihan varma,että haettiinko tehtävänannossa tällaista juttua, mutta tällaisen nyt askartelin. Ensin nuket ajattelin piirtää vaatteinensa itse, mutta oikaisin ja etsin netistä valmiit. Loistavan sävytyksen loihdin itse.
Leikissä seikkailee paperinukke. Tässä versiossa nukella on kolme paikkaa jonne voi lähteä ja tietysti nuken pitää pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla. Paikkojen nimet on tavutettu, kuin myös vaatteiden nimet.
Opettaja voi kysyä oppilaalta minne nukke olisi lähdössä. Oppilas saa tehdä päätöksen ja lähdetään tutustumaan paikan nimeen. Voidaan laskea kirjainten lukumäärää, mitä kirjaimia sanassa esiintyy, millaisia tavuja, jne... Nämä voivat toimia aasinsiltana sanojen muodostamiseen, äänteisiin ja ääntämiseen.
Kun on päätetty minne lähdetään, niin pitää löytää sopivat vaatteet. Ope voi sanoa että valitse takki, saappaat ja pipo. Käydään nämä sanat em. tavalla läpi. Kun homma hoidettu, niin oppilas voi pukea vaatteet nukelleen ja pitää pulpetillaan koulupäivän ajan. Tai vaikka "tienata" ne itselleen omaksi muihin leikkeihinsä tai juttuihinsa.
-Atte Nurmi
tiistai 16. syyskuuta 2014
Lukemaan opettelua laulamalla
Oppilaille, joille äänteiden yhdistäminen oli vaikeaa, harjoittelimme käyttämällä apuna kättä. Peukalo ja etusormi nostettiin ylös ja jos piti yhdistää esimerkiksi s ja a, kosketettiin ensin toisen käden etusormella peukaloa ja sanottiin s-kirjaimen äänne. Sitten kosketettiin etusormen päätä ja sanottiin a-kirjainta vastaava äänne. Sen jälkeen uudestaan sormi peukaloon, sanottiin s-kirjaimen äänne ja sormea liikuttamalla kuljettuiin etusormeen ja yritettiin yhdistää äänteeseen a.
Lukemisen ja kirjoittamisen nivominen aihekokonaisuuksiin
Opetustuokio voisi kulkea esimerkiksi siten, että opettaja(t) jakavat oppilaat sopivaksi katsomiinsa 3-4 hengen ryhmiin. Oppilaille alustetaan lyhyt kertomus, missä lähtevät ratkaisemaan "arvoitusta". Tämä tapahtuisi käytännössä lyhyehköllä liikunnalllisella radalla, missä on tehtävärasteja. Jokainen oppilas suorittaa rastilla liikuntaan tai ymppiin liittyvän tehtävän. "Palkinnoksi" oppilaat saisivat arvoituksen vastaukseen liittyvän kirjaimen. Radan lopussa oppilaille voisi näyttää ratkaisusanan kuvana, jonka avulla he saisivat yhdessä mutustella saalistamansa kirjaimet oikeaan järjestykseen.
Yksi vinkki lukemisen ja kirjoittamisen opettamiseen
Se idea. Ajattelin hyvin yksinkertaista juttua, joka on varmaan keksitty jo moneen kertaan. Oppilaat ripustavat "oman" kirjaimen johonkin luokan seinälle. Opettaja on piilottanut luokkaan kuvakortteja, jotka on tarkoitus etsiä ja löytää. Kun oppilas on löytänyt kuvakortin, hän kiinnittää sen kuvassa esiintyvän asian alkukirjaimen mukaan oikean kirjaimen alle seinälle. Siis kissan kuva tulee tietysti K-kirjaimen kohdalle. Samalla lapsen on jännittävä seurata, kuinka paljon ja minkälaisia kuvia hänen oman kirjaimensa kohdalle tulee. Jos kaikkia kuvia ei löydetä, opettaja hakee ne itse ja pyytää oppilailta apua niiden oikeille paikoilleen asettamiseen. Lopuksi tietty käydään yhdessä läpi kuvat ja niiden asiat.
maanantai 15. syyskuuta 2014
Otto-nalle ja päiväkirja oppilaiden apuna lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa! Ideoita lukeamaan ja kirjoittamaan opettamiseen!
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa, istuessaan omalla pienellä tuolillaan luokan etuosassa näkyvällä paikalla, apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa. Lisäki Otto-nalle on niin hellyttävä, että sitä tekee mieli halia ja hoivata. Otto-nalle voi myös lohduttaa murheellisella mielellä olevaa oppilasta ja näin kehittää myös sosioemotionaalisia taitoja
.
Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Hyvä harjoite on yhteinen, opettajan valitsema tai yhdessä valittu klassikkokirja, jota jokainen lukee saman aikaan. Opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.
Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita. Lisäksi oppilaan itsearviointi ja opettajan kanssa yhdessä tehtävä jatkuva arviointi oppilaan edistymisen lomassa innostavat ja tukevat eteenpäin.
Lasten toimintatarpeiden huomioiminen oppimisympäristössä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen yhteydessä sekä toiminnallisuuden lisäämienn lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.
Mielestäni lasten toimintatarpeita pystytään ottamaan huomioon monella eri tapaa ja ja pistetyöskentelyn kautta se onnistuu parhaiten. Toki jo itse fyysinen oppimisympärtistö tulee järjestää niin, että se virittää mielenkiinnon kirjaimiin, sanoihin, esineiden nimiin ja yleensäkin niin, että se ylläpitää lapsen kiinnostuksen ja kosketuksen kirjoitettuun kieleen joka hetki. Erityisopettajana ja suomi toisena kielenä -opettajana toimiessani luokassani jokainen isompi ja pienempikin esine tai väline oli nimettynä tavuttaen. Lisäksi luokan seinällä liitutaulun yläpuolella on hyvä pitää aakkoskortit kuvan kera esillä sekä laittaa esille kieliopin ohjeita ja muistisääntöjä sekä käsialakirjoitukseen kirjainmalleja ja niihin liittyviä ohjeita. Yleensäkin mielestäni on tärkeää, että opiskeltavana oleva jokin isompi asia tai kokonaisuus pidetään monella eri tapaa esillä luokassa muistia virkistämässä ja oppimista tehostamassa. Esillä olevat asioiden ja esineiden nimet, nimetyt kuvat sekä muu ohjeistus edesauttavat hyvin heterogeenistä oppilasainesta eikä vähiten juuri suomi toisena kielenä opiskelevia oppilaita. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon psyykkinen oppimisympäristö ja pyrkiä luomaan turvallinen, salliva, avoin ja kiireetön, oppimista edistävä ilmapiiri. Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisesta ei saa tulla lapselle taakka tai liian iso stressi, vaan sen pitää säilyä mielekkäänä ja leikin varjolla tapahtuvana oppimisprosessina. Aikaa antava ja johdonmukainen ohjaus ja opetus vievät eteenpäin, ja lyhyet ja selkeät ohjeet edesauttavat opittavan asian ymmärtämistä ja näin tarttumista myös opiskeltavana olevaan tehtävään.
IDEAT JA VINKIT LUKEMAAN JA KIRJOITTAMAAN OPETTAMISEEN:
Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oppilaiden apuna voisi toimia esimerkiksi Otto-nalle tai jokin muu pehmolelu ja pehmolelun mukana kulkeva päiväkirja. Ideana on se, että Otto-nalle ja päiväkirja kulkevat vuorollaan jokaisen oppilaan mukana kotona viikonlopun ajan. Kirjaan Otto-nalle ja vuorossa oleva oppilas kirjoittavat ylös viikonlopun tapahtumia tai jotain, mitä ovat oppineet tai mikä tuntuu hankalalta, mikä ilahduttaa tai mikä harmittaa. Sitten maanantaina Otto-nalle ja kyseinen oppilas saavat halutessaan lukea kirjoittamansa tarinan muulle ryhmälle tai vaihtoehtoisesti opettaja voi toimia lukijana sellaisten kohdalla erityisesti, jotka eivät vielä lue tai oikeastaan kaikkien kohdalla lukuvuoden alussa ainakin. Päiväkirja-idea ja Otto-nalle ovat oppilaiden mielestä usein ihana idea ja näin mieleisen asian tiimoilta niin lukemisen kuin ja erityisesti kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen taidot kehittyvät ja harjoituskerrat lisääntyvät. Lisäksi tämä Otto-nalle voi olla tilanteessa kuin tilanteessa apuopena oppilaille ja näin iloa ja hauskuutta tuottavana elementtinä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa.
Lue lapsille paljon ja huolehdi siitä, että lapsilla on jatkuvasti oma kirja, ja tasoaan vastaava kirja luettavana luokassa. Lisäksi pidä esimerkiksi kirjapassia tai muuta vastaavaa, jonka avulla lapsi saa pitää kirjaa lukemistaan kirjoista. Lisäksi teetä välillä esitelmiä kirjoista tai muita vastaavia pieniä tehtäviä. Myös on hyvä olla kirja, jota jokainen lukee saman aikaan ja opettajan johdolla kirjaa käydään läpi yhdessä purkaen lyhyin väliajoin esimerkiksi, kun on luettu yksi luku tai yksi sivu tai pienempikin osa-alue, jos kyseesä on ihan pienet oppilaat. Kirjan lukemisen lomassa voidaan tehdä kaikenlaisia pieniä tehtäviä kirjan sisältöön liittyen, piirros ym. tehtäviä.
Palkitse jokaista pienin palkinnoin aika ajoin. Esimerkiksi kerätkää tähtiä tai kukan terälehtiä tiettymäärä lukemisen ja kirjoittamisen edistyessä ja pitäkää sitten jotkut hauskat lukukinkerit, naamiaiset tai pieni mehuhetki. Pieni odotettavissa oleva palkkiokin motivoi hitaita lukijoita tai sellaisia, joille lukeminen tai kirjoittaminen tai molemmat tuottavat haasteita.
Roolipelaamisesta lukuiloa ja kirjoitusintoa!
Roolipelin teemoja on rajattomasti ja niiden avulla pystytään helposti opettamaan erilaisia asiasisältöjä samalla, kun nostetaan takapuolta ylös penkistä. Itse olen mm. alakoulun sijaisuutta tehdessäni käynyt läpi perinteisen luterilaisen hääkaavan siten, että oppilaat muodostivat häävieraat aina sulhasesta morsiameen, itse toimin "pappina". Oppilailla oli hauskaa ja asia jäi varmasti paremmin mieleen, kuin jos olisin piirtänyt kirkon pohjapiirrustuksen taululle ja selittänyt asian sen avulla.
Sanasuunnistusta
Tuntoaisti mukaan lukemaan oppimiseen
Tarina on jäänyt elävästi mieleeni ja vaikken vastaavanlaiseen opettamistilanteeseen olekaan toistaiseksi joutunut, on siinä mielestäni paljon varteenotettavia elementtejä myös sellaisille lapsille, jotka näkevät, kuulevat ja puhuvat. Yhtälailla heillä on tuntoaisti, jota he käyttävät jatkuvasti oppimiseen.
Kirjaimia voi myös opetella tuntoaistin avulla. Kirjaimethan ovat muotoja. Opettaja voi esimerkiksi laittaa muovisen, tarpeeksi ison kirjaimen kangaspussiin ja laittaa lapset tunnustelemaan kirjainta ja arvaamaan mikä se voisi olla. Tämä toimii myös pistetyöskentelyn yhtenä osana. Opettaja voi askarrella tunnustelulaatikot, jonne asettaa eri kirjaimia tunnusteltavaksi. Tunnustelulaatikkoja voi käyttää myös muuhun kuin kirjaintyöskentelyyn, eli niistä voi olla iloa ja apua opetuksessa muutoinkin.
Oppilaat voivat myös piirtää toistensa selkään kirjaimia tai vaikka kokonaisia sanoja ja sitten päätellä mitä toinen selkään kirjoitti.
Tuleeko muille mieleen keinoja käyttää tuntoaistia lukemaan oppimisessa?
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Kirjainhippa
Kirjainhippaa pystyy leikkimään joko sisätiloissa (liikuntasalissa) tai ulkona.
Ryhmästä valitaan ensin oppilas, joka on hippa ja sovitaan tapa millä juuri tässä hipassa liikutaan: esimerkiksi juosten eteen tai taakse, tasajalkahyppien tai vaikka yhdellä jalalla hyppien. Hipassa turvana on jokin sana, joka alkaa sovitulla kirjaimella. Kun hippa saa oppilaan kiinni, on kiinnijääneellä muutama sekunti aikaa (esim. opettaja laskee hitaasti viiteen) keksiä sovitulla kirjaimella alkava sana. Jos kiinnijäänyt keksii sanan, saa hän jatkaa juoksua ja leikkiä. Jos kiinnijäänyt taas ei keksi sanaa, hän jää paikalleen niin kauaksi aikaa, että muutkin on saatu kiinni ja leikki loppuu tai hippavuoro vaihtuu, kirjain vaihtuu ja leikki alkaa alusta.
Hippaleikkiä voi soveltaa esimerkiksi niin, että keksittävässä sanassa tulee olla kaksi sovittua kirjainta tai vaikka tavu.
Lisäksi opettaja tai joku oppilaista (joka ei halua tai pysty osallistumaan liikkuen) voi kerätä kaikki keksityt sanat erilliselle isolle paperille. Sanoja voidaan hyödyntää myöhemmin yhdessä esimerkiksi ryhmän yhteisen kirjaintarinan keksimiseen.








.jpg)
.jpg)









