Aarteenetsintä

AARTEENETSINTÄ

Luokkaan on piilotettu yksittäisiä
kirjaimia, joista muodostuu sanoja eläimistä. Luokan taululle on kiinnitettynä
eläimien kuvia ja oppilaat tuovat yksitellen löytämänsä kirjaimen oikeaan
eläinkorttiin, niin että lopuksi muodostuu sana. Esimerkiksi luokkaan on
piilotettu kirjaimet P, O, N ja I. Oppilaat tuovat ponia esittävään korttiin
kyseiset kirjaimet kunnes kortti on valmis. Kunkin kortin voittaja on oppilas,
joka löytää viimeisen kirjaimen ja pystyy muodostamaan oikean sanan.

Äänne-/ tavubingo

Äänteiden tunnistamiseen sopii mainiosti äännebingo. Bingon voi toteuttaa joko niin, että oppilaat kirjoittavat itse bingoruutuihin opettajan sanomia äänteitä (tulee harjoitusta kirjoittamisesta, mutta vie enemmän aikaa) tai sitten niin, että opettaja on jo valmiiksi kirjoittanut bingoruudukot valmiiksi (on nopeampaa, mutta opettajan tulee valmistella ruudukot etukäteen).

Opettaja sanoo valitsemiaan äänteitä yksitellen, esim. a, e, o, ee, oo jne. ja oppilaat kirjoittavat niitä valitsemaansa ruutuun. Jotta oppilaat voivat tarkistaa, ovatko kirjoittaneet äänteen oikein, opettaja voi kirjoittaa äännettä vastaavan kirjaimen taululle tai mallittaa sitä magneettikirjaimilla.

Kun bingoruudukko on täysi, on aika aloittaa bingon pelaaminen. Opettaja lausuu yksitellen äänteitä ja oppilaiden tehtävä on ruksia kuulemansa äänne bingolapustaan. Kun jokainen on hetken yrittänyt löytää äänteen itse, voi opettaja jälleen kirjoittaa taululle äännettä vastaavan kirjaimen. Näin tulee varmistettua, että oppilaat pystyvät tarkistamaan vastauksensa.

Kun rivi on täysi, saa oppilas huutaa BINGO.

Bingoa voi pelata myös kirjoittamalla tavuja. Tai sitten opettaja voi yksittäisen äänteen sijasta sanoa jonkin sanan, esim ”apina”, ja oppilaan tulee etsiä bingoruudukosta sanan alkuäänne.

Jos haluaa hyödyntää samaa bingolappua useampaan kertaan, voi sen laminoida ja antaa oppilaalle permanent-tussin kirjoittamiseen.

Pyykkinaruharjoitus

Tarvikkeet: 

-pyykkinarua

-pyykkipoikia

-kuvakortteja

-kirjaimia/tavuja pahvista

Harjoitus voidaan tehdä vaikka kerran päivässä, jossakin sopivassa kohdassa oppituntia. Opettaja jakaa kirjaimet/tavukortit aina osalle oppilaista ja asettaa kuvakortin pyykkinarulle. Kirjaimet/tavukortit saaneet oppilaat käyvät laittamassa kirjaimensa, vaikka pitkin päivää tai oppitunnin sopivassa kohdassa, pyykkinarulle oikeaksi kokemaansa järjestykseen tai miettivät ryhmässä miten kortit tulevat pyykkinarulle.

Lautapeli kirjainten ja äänteiden tunnistamisen apuna

Minulla ei ole juurikaan kokemusta alkuopetuksesta tai ylipäätään lukemaan ja kirjoittamaan opettamisesta työelämässä. Siksipä tämän blogin tekstit ovat varmasti ihan mainioita vinkkejä siihen, miten lukemaan opettamisessa ja oppimisessa voidaan hyödyntää toiminnallisuutta eri tavoin. Tätä kautta oppiminen varmasti tehostuu ja on hauskempaa.  Hyvät äidinkielen taidot luovat hyvän pohjan menestymiselle muissakin kouluaineissa.



Vaikkei minulla juuri ole kokemusta lukemaan opettamisesta, on minulla kaksi lasta, joiden kanssa olemme pelanneet Muumi-kirjainpeliä ja sitä kautta tytöt ovat oppineet tunnistamaan kirjaimien nimiä sekä niitä vastaavia merkkejä ja äänteitä. Peli sopii varmasti hyvin alku- ja esiopetukseen, mutta miksei myös päiväkodissa vanhimmille lapsille, mikäli heillä jo siinä vaiheessa on mielenkiintoa ja intoa opiskella kirjaimia.



Pelin nimi on siis Muumi-kirjainpeli ja sitä voidaan pelata ainakin kolmella eri tavalla.







Ensimmäisessä tavassa tarvitaan pelilaudat, kirjainkorit ja noppa. Kirjainkortit laitetaan pelipöydälle kirjainpuoli alaspäin ja jokaiselle pelaajalle jaetaan oma pelilautansa. Nuorin pelaajista saa aloittaa pelin. Hän heittää noppaa ja saa kääntää pelipöydällä olevia kortteja nopan silmäluvun määräämän summan. Ero13- luennollahan opimme jo viime viikolla, miten hyödyllisiä noppapelien pelaaminen on määrän hahmottamisen kannalta, joten peli on tässäkin mielessä kehittävä. Pelaaja saa siirtää kirjainkortin omalle laudalleen, mikäli se esiintyy hänen laudallaan. Pelin voittaja on se, joka on saanut lautansa ensimmäisenä täyteen. Pelin aikana aikuinen voi toistaa kirjainten nimiä ja äänteitä, ja näin ne siirtyvät helposti ja leikkien lapsen muistiin.



Peliä voidaan pelata myös siten, että otetaan korttipakasta pienet kirjaimet. Muuten peli etenee, kuten olen edellä selostanut.







Kolmas tapa pelata peli vaatii hieman enemmän keskittymistä. Nyt otetaan käyttöön kuvakortit ja asetetaan ne pelipöydälle. Jokaisessa kuvakortissa on nuoli, joka osoittaa kuvassa olevaa asiaa tai esinettä, esim. reppua. Tämän jälkeen lasta voidaan pyytää "makustelemaan", millä kirjaimella sana "reppu" alkaa. Jos pelaajalla on tätä vastaava kirjain "r" omalla pelilaudallaan, saa hän siirtää kortin itselleen. Pelin voittaja on jälleen se, jonka pelilauta on ensimmäisenä täysi.



Pelissä voidaan miettiä oppilaan tasoa ja valita pelityyli sen mukaan ja siirtyä myöhemmin vaativammalle tasolle. Itselle on ollut riemastuttavaa nähdä, miten vaivatonta kirjainten tunnistamaan oppiminen on pelin avulla.

 

Opetusmateriaali: Äikän oma paperinukke

Ajatus paperinukeista syntyi askarrellessani 5 v. tyttäreni kanssa. En ole ihan varma,että haettiinko tehtävänannossa tällaista juttua, mutta tällaisen nyt askartelin. Ensin nuket ajattelin piirtää vaatteinensa itse, mutta oikaisin ja etsin netistä valmiit. Loistavan sävytyksen loihdin itse.

Leikissä seikkailee paperinukke. Tässä versiossa nukella on kolme paikkaa jonne voi lähteä ja tietysti nuken pitää pukeutua tilanteeseen sopivalla tavalla. Paikkojen nimet on tavutettu, kuin myös vaatteiden nimet.

Opettaja voi kysyä oppilaalta minne nukke olisi lähdössä. Oppilas saa tehdä päätöksen ja lähdetään tutustumaan paikan nimeen. Voidaan laskea kirjainten lukumäärää, mitä kirjaimia sanassa esiintyy, millaisia tavuja, jne... Nämä voivat toimia aasinsiltana sanojen muodostamiseen, äänteisiin ja ääntämiseen.

Kun on päätetty minne lähdetään, niin pitää löytää sopivat vaatteet. Ope voi sanoa että valitse takki, saappaat ja pipo. Käydään nämä sanat em. tavalla läpi. Kun homma hoidettu, niin oppilas voi pukea vaatteet nukelleen ja pitää pulpetillaan koulupäivän ajan. Tai vaikka "tienata" ne itselleen omaksi muihin leikkeihinsä tai juttuihinsa.

-Atte Nurmi

Lukemaan opettelua laulamalla

Opettaessani ekaluokkalaisia lukemaan suunnittelin käyttäväni laulua äänteiden ja tavujen harjoittelussa. Olin nimittäin lukenut, että laulun avulla aivoja voi ikään kuin huijata oppimaan. Alkuun olikin helppo laulaa a-kirjainta esimerkiksi Ukko Nooa- laulun sävelellä. Aapisen ensimmäiset vokaalit  a, i, u ja o ja niiden yhdistelmät olivatkin sopivia laulun "sanoja". Näytin dokumenttikameran avulla oppilaille mitä tavua kulloinkin laulettiin. Vähitelleen kuitenkin kirjainten lisääntyessä laulaminen jäi . Mutta olisi se toiminut silloinkin.
Oppilaille, joille äänteiden yhdistäminen oli vaikeaa, harjoittelimme käyttämällä apuna kättä. Peukalo ja etusormi nostettiin ylös ja jos piti yhdistää esimerkiksi s ja a, kosketettiin ensin toisen käden etusormella peukaloa ja sanottiin s-kirjaimen äänne. Sitten kosketettiin etusormen päätä ja sanottiin a-kirjainta vastaava äänne. Sen jälkeen uudestaan sormi peukaloon, sanottiin s-kirjaimen äänne ja sormea liikuttamalla kuljettuiin etusormeen ja yritettiin yhdistää äänteeseen a.

Lukemisen ja kirjoittamisen nivominen aihekokonaisuuksiin

Pääosin yläkoululaisia rääkänneenä opettajana minua kiehtovat ne mahdollisuudet, joita alakoulun puolella olisi nivoa lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelua muiden oppiaineiden yhteyteen. Esimerkiksi liikuntaan ja ympäristötietoon (tai millä nimellä se ikinä näinä maailman aikoina kulkeekaan), kuvataiteeseen jne.

Opetustuokio voisi kulkea esimerkiksi siten, että opettaja(t) jakavat oppilaat sopivaksi katsomiinsa 3-4 hengen ryhmiin. Oppilaille alustetaan lyhyt kertomus, missä lähtevät ratkaisemaan "arvoitusta". Tämä tapahtuisi käytännössä lyhyehköllä liikunnalllisella radalla, missä on tehtävärasteja. Jokainen oppilas suorittaa rastilla liikuntaan tai ymppiin liittyvän tehtävän. "Palkinnoksi" oppilaat saisivat arvoituksen vastaukseen liittyvän kirjaimen. Radan lopussa oppilaille voisi näyttää ratkaisusanan kuvana, jonka avulla he saisivat yhdessä mutustella saalistamansa kirjaimet oikeaan järjestykseen.